Jatan päiväkirja

Niin se aina menee. Muutto uudelle paikkakunnalle ja tipahdat keskelle kaikkea kuin omena puusta. Klassinen tarina on se, että hetken oot ihan pihalla kaikesta, ja sitten pääset mukaan kuvioihin ja kaikki on taas hienoa. Noh, näin ei ihan mennyt omalla kohdalla. Kaikki on kyllä ollut tosi mukavia koulussa, ja rakastan asua maalla, missä on iso piha. Meillä on kotona kanoja ja lampaita. Silti musta tuntuu, ettei kukaan koulussa oikein jaa harrastuksia mun kanssa ja oon vähän ulkona.
Mutta sitten tapasin Ellin. Hän on luokallani ja hän on mahtava! Elli on ihanan iloinen ja puhuu jatkuvasti. Meistä tuli heti ystäviä. Elli kertoi, että ratsastaa Varpukoskella sijaitsevalla ratsastuskoilulla, Mustikkamäessä. Olin innoissani, olen ratsastanut 5-vuotiaasta lähtien ja rrrakastan hevosia. Elli lupasi viedä minut tallille seuraavan kerran kun hänellä on tunti.

Oli tiistai ja istuin Ellin äidin auton takapenkillä matkalla tallille. Elli höpötti etupenkiltä ja kertoi kaikista tallin hevosista.
”Niin ja viimetalvena sinne tuli uusi ihana shettis! Sen nimi on Jadetähti!” Elli selitti innoissaan.
Jadetähti.. mietin hiljaa mielessäni. Kuulosti ihanalta ponilta. Rakastin shettiksiä ja vanhalla paikkakunnalla olin hoitanutkin omalla tallillani maailman ihaninta ponia nimeltä Roosa. Roosan jättäminen oli ollut vaikeaa, mutta kenties nyt saisin uuden hoidokin.
”Otetaanko tallille hoitajia?”, kysyin varovaisesti Elliltä.
”Otetaan, mutta mulla ei oo aikaa hoitaa, käyn vaan tunneilla. Joskus kyllä hoitelen Valtoa kun sillä ei ole omaa hoitajaa. Oon sen epävirallinen hoitaja, jos niin voi sanoa.” Elli selitti ja naurahti.
Itse mietin, josko uskaltaisin kysyä hoitajanpaikkaa. Minulla ei olisi varmaan rahaa käydä ainakaan joka viikko tunneilla. Tai siis vanhemmillani ei olisi. Mutta olisi silti ihanaa käydä tallilla, ja hoitajanpesti olisi siihen täydellisen sopiva.

Saavuimme tallille ja kaikki oli kuin sarjakuvan sivuilta. Punainen talli ja maneesirakennus, kenttä ja kaksi isoa tarhaa, joissa tarhasi kaksi laumaa hevosia. Elli huikkasi nopeat heipat äidilleen ja johdatti minut sitten sisään talliin. Talli oli siisti ja moderni. Käytävä oli selkeästi juuri lakaistu. Tallissa oli hiljaista koska kaikki hevoset olivat vielä ulkona. Elli kuitenkin viittoi minut peräänsä pitkin tallin käytävää ja esitteli paikkoja.
”Täällä on satulahuone ja tässä taukotila.”
”Tuolla taas on hoitajien kaapit. Pesuboksit on tossa ja tarhoille pääsee tuolta.” Elli selitti innoissaan.
”Mennään kattomaan kenet mä oon saanu tunnille!”
Elli johdatti minut ilmoitustaululle, missä oli sen päivän tuntilistat. Löysin nopeasti Ellin nimen, jonka perässä luki Jatta.
”Oon saanu Jatan, kivaa!” Elli totesi ja taputti käsiään. ”Voidaan varmaan kohta hakea se tarhasta ja laittaa kuntoon. Tossa on sen boksi” Elli sanoi ja osoitti isoa matalareunaista karsinaa portaiden alla.
”Siinä asuu myös Valto.”

Kohta Elli ilmoitti, että voimme hakea Jatan ja meni koputtamaan toimiston oveen. Oven avasi vaaleatukkainen nainen.
”Moi, voidaanko me Saagan kanssa hakea Jatta?” Elli kysyi.
”Voitte toki, minä olen muuten Laura.” Nainen esittäytyi ja tarjosi kättään. Kättelin kohteliaasti. ”Saaga Rinne” esittäydyin.

Menimme Ellin kanssa ulos ja tammatarhalle. Elli sukelsi tottuneesti portin välistä ja minä seurasin hetken päästä perässä.
”Eikai nää tuu päälle?” kysyin epäröiden Elliltä.
”Ei.. Nää elää aika hyvin keskenään.”
Elli oli selvästi tottunut pyydystämään Jattaa, joka yritti lähteä ensin karkuun. Elli kuitenkin nappasi sen kätevästi riimunarulla lassoten ja pujotti riimun ponin päähän.
”Nyt voidaan mennä.” Elli totesi. ”Haluutsä taluttaa?”
”Joo tottakai!” Totesin ja otin ilomielin Ellin tarjoaman narun.
Talutimme Jatan sisään ja karsinaan. Sitten rupesimme yhdessä harjailemaan ponia. Jatta oli todella suloinen ja ihana. Se oli kiltti kuin mikä ja seisoi vaan paikallaan, vaikka sitä ei ollut sidottu mihinkään.
Elli jätti meidät hetkeksi kahden ja lähti hakemaan varusteita. Minusta oli kiva jäädä kahden Jatan kanssa ja mietin millaista olisi olla tämän ihana kirjavan ponin hoitaja.
Pian Elli tuli takaisin satulan ja suitsien kanssa. Hän nosti satulan Jatan selkään ja antoi minun pujottaa ponille suitset. Sitten Elli varusti vielä itsensä ja lähti muiden kanssa kentälle.

Päivä oli kirpakka syyspäivä. Minä seurasin katsomossa hytisten tunnin kulkua ja rehellisesti sanottuna, en kyllä saanut silmiäni irti Jatasta koko tuntiin. Tunnin lopussa olin tehnyt päätöksen.
Niinpä kun olimme Ellin kanssa hoitaneet Jatan ja hänen vähän rohkaistua minua, marssimme toimistoon. Koputin oveen ja aikaisemmin päivältä tuttu ääni kutsui sisään. Menimme Ellin kanssa yhdessä sisään. Laura kohotti katseensa pöydän äärestä meihin.
”Mitäs tytöt on vailla?” hän kysäisi.
”Noh.. mä ajattelin..” takeltelin ja vilkaisin Elliin joka anto minulle rohkaisevan katseen. ”ajattelin että.. voisinko ehkä alkaa hoitaa.. tuota.. Jattaa?” sain lopulta sanotuksi.
”No tottahan se sopii. Onko sinulla paljon hevoskokemusta?” Laura kysyi
”Oon ratsastanu viisivuotiaasta ja edellisellä tallilla hoidin myös shettistä.” totesin nopeasti.
”No, se on hyvä. Tervetuloa vaan hoitajaksi Mustikkamäkeen.” Laura totesi ja hymyili.

Istuimme taas Ellin äidin autossa ja mietin takapenkillä kuinka elämäni oli ihan hetkessä muuttunut. Olin nyt ihanan Jattaponin hoitaja! Uskomatonta. Ehkä se elämä ei tällä uudella paikkakunnalla olisikaan niin.. kamalaa. Ehkä suorastaan ihanaa. Minulla oli nyt uusi ihana kaveri ja uusi ihana hoitoponi! Olin onnellinen tyttö!

Iiiks ja ääks! Kisapäivä! Se oli täällä vihdoin, meidän yhteiset kisat Jatan kanssa. Hui jännää. Olin kisannut kyllä aikaisemminkin, mutta Jatan kanssa tämä oli eka kerta. Me oltiin käyty tunneilla ja treenattu ahkerasti. Laura oli ollut tosi avulias ja käyttänyt Jatan koulutuspäiviäkin pikkuisen minun valmentamiseen. Samallahan siinä treenattiin poniakin. Olin siis valmistautunut, mutta silti pienet perhoset leijailivat vatsanpohjalla. Hui hirveää.
Ellikin osallistui kisoihin Valtolla. Itse olin ollut vielä niinkin hurjapäinen, että olin ilmoittautunut kisoihin myös Helmillä. Sillä menisin 40-50cm luokan ja Jatalla ristikkoluokan sekä raviohjelman koulussa.

Saavuimme kisapaikalle hyvissä ajoin. Minulla oli päällä pinkit verkkarit ja niiden alla puhtaan valkoiset kisahousuni. Päällä oli takki ja takin alla vaaleanpunainen kisapaita. Saappaat oli eilen kiillotettu ja kypärä pesty, edustus ennen kaikkea.
Pihalla oli jonkin verran tavallista enemmän hulinaa. Kisoihin tuli ratsukoita muiltakin talleilta, joten piha oli täynnä kuljetuskoppeja. Itse luikin äiti, isä siskot ja veli kintereilläni talliin. Siellä törmäsin Lauraan.
”Hei Saaga, sinä voitkin ruveta laittamaan Jattaa, vanhemmat voi toki auttaa tai sitten meillä on maneesin puolella jo kahvia ja pullaa, joten sinne voi mennä ja tehdä olonsa katsomossa mukavaksi.”
Äiti halusi välttämättä tulla mukaan katsomaan Jattaa, samoin pikkusiskoni. Iskä ja veli lähtivät jo maneesille.
”Tässä on Jattaponi”! Julistin kun tulimme shettiskarsinalle. ”Ja tuo musta on Valto.”
”Se on tosi söpö!” Pikkusiskoni kailotti.
”Taika ei saa huutaa.” Äiti huomautti. Minä pyörittelin silmiäni.
”Voitteko nyt mennä..” kysyin, minua jo nolotti.
”Voidaan, nähdään sitten siellä” äiti sanoi ja suukotti minua.
”äitiii..” marisin, ihan varmana kaikki kattoivat.

Elli ilmestyi karsinan reunalle niin yhtäkkiä, että melkein säikähdin. Hän pujahti heti karsinaan Valton harjojen kanssa ja alkoi harjaamaan ponia. Minä olin jo melkein saanut harjattua Jatan kokonaa. Mietin vielä laitanko lettiä ponin harjaan.
”Saaga hei, sun pitäisi kohta olla verkkaamassa!” Jaana huomautti mennessään ohi ponikarsinasta.
”Eikä! Nytkö jo?” hätäilin ja heittelin harjat koppaan rivakasti.
”Joo heittä kamat sille päälle ja sitten kentälle, niin Laura ehtii vähän suakin opastaa.” Jaana jatkoi ja lähti ulos.
Heitin Jatalle nopeasti kamat päälle, letin tekeminen jäisi seuraavaan kertaan. Potkin verkkarit housujen päältä pois ja iskin kypärän päähän. Takin heittäisin pois sitten maneesissa.

Tulimme Jatan kanssa kentälle ja loikkasin ponin selkään. Kentällä ravaili jo paljon ratsukoita joita en tuntenut sekä yksi tuttukin: Juuli ja Bindi. Bindillä oli selkeästi virtaa ja Juulilla oli sen kanssa aavistuksen hankaluuksia. Toivoin vain, että Jatta osaisi tänään käyttäytyä.

Kun olin lämmitellyt Jatan ravissa ja laukassa, Laura opasti minua ottamaan muutaman hypyn verkkaesteille. Jatta innostui esteistä tosi paljon ja lähti melkein viemään minua. Sain sen kuitenkin yli esteistä ja muutaman hypyn jälkeen kierroksetkin laskivat hieman.

Olimme lähtövuorossa tokana, joten pääsimme heti maneesiin kun luokka alkoi. Jätin takin maneesin reunalle ja lähdin kävelemään radalle toisen ratsukon kanssa. Ensimmäinen aloitti suorituksen. Itse seurasin rataa, pysyin pois tieltä ja pidin Jatan liikkeessä. Minua jännitti ihan kauheasti. Ratsukko sai suorituksen loppuun ja aplodien saattelemana ratsasti pois areenalta. Minä keräilin ohjia, tästä se lähtee.

Pilli vihelsi ja Jatta nosti hyvän laukan. Ensimmäinen este ylittyi rauhallisesti. Sen jälkeen Jatta rupesi kiihdyttelemään ja minulla oli vaikeuksia pitää se kurissa. Laukanvaihdot tein ravin kautta, joten poni vähän rauhoittui niissä kohdin, mutta muuten mentiin aikamoista haipakkaa.
Maaliviivan ylitettyämme taputin ponia ja huokaisin, se oli ohi. Kisat on ihan superhauskoja, mutta oma jännityksensä niissä aina on. Ratsastin ponin ulos ja laskeuduin pihalla selästä. Nyt odottelimme, että luokka saataisiin ratsastettua loppuun.

”Ja maneesiin palkintojenjakoihin pyydämme, Saagan, Jannican, Juulin ja Iisan, olkaa hyvät.” Kuului kovaääni kuulutus.
Mitä? minä palkintojenjakoihin? Voihan pimpelipompeli.. ajattelin ja nousin äkkiä Jatan kyytiin ja ratsastin maneesiin ja areenalle muiden kanssa samaan riviin.
”Ja luokan voittoon ylsi puhtaalla ja vauhdikkaalla suorituksella Saaga ja Jadetähti! Onnea!” kuulutus kuulutti.
Olin ihan äimänkäkenä kun Jatta sai suitsiinsa sinivalkoisen ruusukkeen ja tuomari onnitteli meitä. Me voitimme? Ei voi olla totta. Sain sentään hämmästykseltäni taputettua ponia.
Pääsimme ekana kunniakierrokselle ja Jatta veteli sellaista haipakkaa, että oksat pois. Jäi isommat ponitkin kauas taakse. Ratsastin ponin ulos maneesista ja huokaisin taas, olipas kisojen aloitus.

Elli oli Valton kanssa pihalla lähtemässä verkkaamaan jo seuraavaan luokkaan, hän huikkasi meille nopeat onnittelut nähtyään ruusukkeen Jatan suitsissa. Itse lähtisin luokan loppupuolella, mutta olin silti pyytänyt Lindaa auttamaan Helmin kanssa. Se seisoikin karsinassa valmiina. Otin Jatalta nopeasti varusteet pois ja jätin ne karsinalle. Sitten hain ponille loimen, ettei se sotkisi itseään ja nappasin Helmin mukaani kentälle.
Nousin ponin kyytiin ja säädin jalustimet sopiviksi. Sitten tuuppasin ponin liikkeelle. Teimme samoja juttuja kuin Jatan kanssa ja Laura oli taas kentän laidalla opastamassa verkkahypyissä. Kerran Helmi kielsi, kun en ollut tarpeeksi messissä, mutta muut hypyt menivät hyvin.

Toivotin Ellille onnea, kun hän lähti Valton kanssa suorittamaan rataa. Itse jäin odottelemaan vuoroani. Ehkä liian pian se koittikin ja pääsin taas maneesiin jännittämään. Esteet näyttivät isoilta pienten ristikkojen jälkeen ja Helmi tuntui korkealta.
Kohta oli meidän vuoro. Taas pillin vihellettyä nostin laukan ja lähdin suorittamaan rataa.

Helmi oli ollut radalla ihanan rauhallinen ja olimme ylittäneet jokaisen esteen puhtaasti. Olin poniin enemmän kuin tyytyväinen. Meidän jälkeen ratsasti enää yksi ratsukko, joten jäimme maneesiin pyörimään seuraksi. Kun tuomaristo oli saanut päätettyä sijoittuneet. Minut kuulutettiin taas maneesiin palkintojenjakoon.
”Ja tämän luokan voittoon ratsasti Saaga ja A.I. Helmililja! Onnea päivän toisesta ykköspaikasta.” Olin jälleen aivan huuli auki, toinen voitto, mitääää??
Helmi laukkasi kunniakierroksen rauhallisemmin kuin Jatta. Sen jälkeen taputin ponia ja ratsastimme ulos maneesista.
”Saaga onnea! Kaks voittoa!!” Elli hekutti ja halasi minua.
”Onnea sullekkin, olitte vitosia!” sanoin ja halasin takaisin.
Perheenikin tuli onnittelemaan ja menimme yhdessä talliin, missä sain hoitaa rauhassa Helmin pois. Se sai leipää palkkioksi. Sitten menin Jatan karsinalle. Silitin ponin turpaa.
”Olet kuule hienoin kaikista. Mutta vielä on yksi luokka jäljellä, mitenköhän me siinä pärjätään?”

Hui! Taas kisapäivä. Se pieni jännitys kutitteli vatsanpohjaa ja olo oli innostunut. Olimme tulleet taas koko perheen voimin tallille. Tällä kertaa kisaisin vain Jatan kanssa. Se tuntui helpottavalta, vaikka Helmi oli ollut kiva kisakumppani, oli silti helpompaa keskittyä vain yhteen poniin.

Minulla oli päällä kisavaatteet ja niiden päällä verkkarit ja takki, jottei vaatteet likaantuisi. Kisaavat hevoset oli otettu jo valmiiksi sisään ja minä riensin heti Jatan karsinalle. Siellä olikin jo Iitu puuhastelemassa Valton karsinassa ja viereisessä karsinassa kurkisteli ihan vieras poni.
”Kukas tää kaveri on?”, kysyin ja katsahdin Iitua.
”Se on Ég tell Nótt!”, Iitu vastasi ylpeänä. ”Kisaan myös sillä!”
”Wau, siistiä, onnea senkin kanssa!”, sanoin ja hymyilin. Sitten lähdin hakemaan harjoja.

Palasin Jatan karsinalle ja aloin sukia ponia reippaasti. Tänään olin varannut aikaa, jotta ehdin tehdä siistin palmikon Jatkan harjaan ja häntään. Jatta saisi selkäänsä satulan ja siistin valkoisen kisahuovan, jonka Laura oli minulle ja Iitulle antanut. Koulukisoissa kun pitää olla valkoiset huovat.
Varusteet olin pessyt edellisenä päivänä, joten ne oli puhtaat ja kiiltävät. En vielä varustanut tammaa, koska oman luokkani alkuun oli vielä hetki. Iitu lähtikin minua ennen Valton kanssa, koska hän kisasi ekassa luokassa, johon itse en ollut ilmoittautunut.
”Onnea!”, huikkasin tytön perään ja Iitu vastasi jännittyneellä hymyllä. Jäin vielä laittamaan Jattaa valmiiksi ja odottelemaan verkkaan pääsyä.
Kohta Iitu tuli takaisin Vaton kanssa ja riisui siltä nopeasti satulan ja suitset ja heitti sille loimen ja vähän heinää. En ehtinyt edes kysyä miten luokka meni, kun Iitu talutti oman poninsa ulos tallin ovesta.

Oman luokkani alku lähestyi, joten satuloin Jatan ja lähdin ulos verkkaamaan. Kisat olivat maneesissa mutta verryttelyt ulkona kentällä. Oli aika kylmä, joten paksu toppatakki oli tässä vaiheessa vielä poikaa.
Verkkasin Jatan läpi kaikissa askellajeissa ja se tuntui aika kivalle, odotukset luokan suhteen olivat siis hyvät. Näin sivusilmällä, kun Iitu talutti poninsa talliin ja liittyi kohta joukkooni verkkakentälle Valton kanssa. Valto liikkui Iitun alla aika kivasti.

Itse lähdin luokassa kolmantena, joten aika pian pääsin maneesin päätyyn pyörimään ja odottamaan omaa vuoroani. Jatta oli hieman hermostunut jouduttuaan muista hevosista eroon, mutta rauhoittui sopivasti, ennen kuin meidän piti ratsastaa radalle.

Rata meni meidän osalta aika kivasti. Muutama kohta olisi voinut mennä paremminkin ja pari tietä tuli hätiköityä, mutta kokonaisuuteen ja erityisesti Jattaan olin supertyytyväinen. Ratsastin ponin ulos maneesista ja pyörimme pihalla odotellen luokan loppua. Lopulta tulokset oli selvillä ja olimme nelosia! Hyvä Jatta!! Pääsimme palkintojenjakoihin ja poni sai hienon punaisen ruusukkeen suitsiinsa.

Palkintojen jaon jälkeen Jatta pääsi huilaamaan talliin loimen alle ja sai vähän heinääkin. Itse menin seuraamaan Iitun ratsastusta vielä HeB luokassa. Omalla ponillaan Iitu sijottuikin kärkeen, mutta Valto oli selkeästi väsyneempi ja jäi häntäpäähän.
Seurasin muitakin koululuokkia, kunnes oli aika lähteä laittamaan Jatta estekisavarustukseen. Vaihdoin valkoisen huovan Jatan vastapestyyn pinkkiin rusettihuopaan ja heitin koululuokissa käyttämäni kisatakin pois ja vaihdoin sen turvaliiviin.

Jatan kanssa kisasimmekin jo ekassa esteluokassa ja pääsimme lähtemään aika kärjessä, joten olimme ensimmäisiä verkkaamassa, heti, kun verkka-alue oli rakennettu. Jaana oli taas opastamassa verkkaamisessa ja hänen opastuksella otimme tarvittavat hypyt. Iitu lähti Valton kanssa ekana ja me heti perässä, joten pääsin maneesiin samaan aikaan Iitun kanssa. Toivotin mielessäni tytölle onnea ja seurasin hänen suoritusta pysyen itse pois tieltä.

Iitu sai hyvän puhtaan suorituksen Valton kanssa ja pian oli meidän vuoro ratsastaa. Tervehdin tuomaria ja pillin vihellyksestä nostin laukan. Jatta laukkasi tosi reippaasti ja viiletimme esteistä yli kuin pallosalama. Vauhdikkaalla suorituksella pääsimme kakkosvaiheeseen, jonka rallitimme vielä nopeammin. Radan jälkeen olin sitä mieltä, että jos joku päihittää meidän aja, syön Jatan suojat.

Jäimme odottelemaan luokan loppua ja palkintojen jakoa. Pääsimme palkintojen jakoihin ja tuomari kuulutti:
”Ja luokan voittoon ratsasti vauhdikkaalla suorituksella shettisratsukko Saaga Rinne ja Jadetähti! Onnea!”
WOU! ykköspaikka! Siistiä! Jatta on kyllä super.
”Oon ykkönen, tyttö!” Sanoin Jatalle ja taputin sitä kaulalle. Jatta sai upean sinivalkoisen ruusukkeen suitsiinsa. Ansaittu paikka, Jatta oli ollut ihan super!
Kunniakierrokselle pääsimme tietenkin ekana, ja sellaista haipakkaa vedettiin, että oli muilla melkein vaikeuksia pysyä perässä. Jatta on ihan ykköstykki!

Pihalla minua vastassa oli onnittelukomitea, perheen lisäksi minua onnittelivat Iitu ja Jaana. Iloisena talutin Jatan talliin ja riisuin siltä varusteet. Ripustin molemmat ruusukkeet sen karsinan oveen missä ne saisivat ainakin hetken aikaa koristaa. Sen jälkeen ne pääsisivät huoneeni seinälle, muiden ruusukkeiden kanssa.
Hoidin Jatan huolella ja vein sen sitten Jaanan luvalla loimen alla ulos. Sinne se kipitti syömään vielä jäljellä olevaa paalia. Hieno poni! Mamman ykkönen!

Prednisone Without Dr Prescription <a href="http://mewkid.net/buy-prednisone/">Prednisone Without Dr Prescription</a> the.fxut.mustikkamaki.boards.net.roc.dv mewkid.net/buy-prednisone/

Prednisone <a href="http://mewkid.net/buy-prednisone/">Prednisone 20 Mg</a> dfe.zcqz.mustikkamaki.boards.net.jsw.vk mewkid.net/buy-prednisone/

Cialis 20 Mg <a href="http://mewkid.net/my-finally-restourant/">Generic Cialis</a> xyh.idlx.mustikkamaki.boards.net.xyg.gw mewkid.net/my-finally-restourant/